Tuli luettua Jonathan Haidtin teos Ahdistunut sukupolvi – Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Kirjan aliotsikosta huolimatta teoksessa käsitellään älypuhelinten vaikutuksen lisäksi paljon yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta, joka on kieltojen muodossa vähentänyt nuorten itsenäistä toimintaa fyysisessä maailmassa. Päätin kirjata muutamia huomioita ja mahdollisia toimintatapoja lähinnä suomalaisten koulujen näkökulmasta. Kirjassa käsitellään koulujen lisäksi runsaasti esimerkiksi vanhempien roolia ongelman ratkaisussa.

Haidt esittelee kaksi erillistä ongelmaa kirjassaan ja vyöryttää suureen määrän todisteita tutkimusten muodossa osoittaakseen, että kyseiset muutokset ovat mielenterveyden epidemian pääasiallinen syy. Erilaisten kuvaajien ja vastaavien kautta esiteltyjen syy-yhteyksien sisäistämisen jälkeen vaikuttaisi helpommalta uskoa litteän maan teoriaan tai Yhdysvaltojen lavastaneen kuulennot kuin kieltää älypuhelinten kylvävän mielenterveysongelmia nuorille.

Karkeistaen voisi sanoa, että älypuhelimet ovat aiheuttaneet tytöille ja nuorille naisille ahdistusta ja vastaavasti liialliset kiellot pojille ja nuorille miehille elämän näköalattomuutta. Toki molemmat muutokset aiheuttavat ongelmia kaikille sukupuolille, mutta aihetta on helpompi käsitellä ja ymmärtää, kun jaottelun tekee tilastoissa raportoitujen sukupuolten mukaisesti. Molempiin taustatekijöihin on mahdollista vaikuttaa koulujen toimintatapoja ja järjestyssääntöjä muuttamalla, vaikka se ei kovin helppoa välttämättä ole nykyisen lainsäädännön rajoittaessa mahdollisia ratkaisuja.

Älypuhelimiin liittyen Haidt näkee tärkeimpänä ratkaisuna puhelinten poistamisen oppilailta koulupäivän ajaksi. Puhelimen käyttämisen kielto oppitunneilla ei ole tutkimusten mukaan riittävän tehokas keino, koska puhelin hallitsee oppilaiden ajatuksia myös tunneilla, jos viestit ja ilmoitukset pääsee tarkastamaan aina tuntien välissä. Lisäksi moni oppilas osaa käyttää puhelinta salaa myös oppitunneilla. Suomessa nykyinen lainsäädäntö ei valitettavasti mahdollista puhelimien keräämistä kaikilta oppilailta koko koulupäivän ajaksi. Oman näkemykseni mukaan kouluille on tarjolla kaksi erilaista tapaa ratkaista ongelma nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Ensimmäinen vaihtoehto olisi, että puhelimet kerätään niiltä oppilailta, joiden vanhemmat sallivat keräämisen. Käytännössä aamulla oppilaat toisivat puhelimen sovittuun säilytyspaikkaan, jossa puhelimet olisivat turvassa tai ensimmäisen tunnin opettaja voisi kuljettaa puhelimet säilytykseen ensimmäisen välitunnin alkaessa. Viimeisen tunnin päätteeksi oppilaat saisivat puhelimet takaisin. Koska oppilaiden on monesti tarpeen sopia päivän aikana koulukyyteihin tai harrastuksiin liittyviä asioita huoltajien kanssa, voisi puolessa välissä päivää esimerkiksi ruokatunnin lopulla olla ajankohta, jolloin oppilas saa tarvittaessa soittaa tai viestitellä huoltajalle. Myös huoltaja tietäisi, että tuolloin yhteydenpito on mahdollista. Aina toki huoltaja saisi lapsen kiinni opettajien kautta, jos siihen ilmaantuisi tarve. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa systeemiä ei olisi mielekästä toteuttaa, jos alle puolet huoltajista olisi valmiita antamaan luvan puhelinten keräämiseen heidän lapsiltaan. Ilman puhelinta olevat lapset eivät saisi joutua vähemmistönä kiusatuiksi ja muista oppilaista eristetyksi.

Toinen ratkaisu voisi olla järjestyssääntöjen kautta tuleva määräys, että puhelimet ovat repussa koko koulupäivän ajan. Jotta suurin osa noudattaisi sääntöä kuuliaisesti, pitäisi olla sovittuna selkeät sanktiot säännön rikkomisesta ja mahdolliset palkkiot luokille, joiden oppilaat noudattavat sääntöä. Säännön noudattamisen valvominen aiheuttaisi varsinkin alussa opettajille työtä, kun kaikki oppilaat eivät kuitenkaan tulisi sääntöä noudattamaan ilman kapinointia. Kouluissa on paljon muitakin sääntöjä, joita kaikki eivät täydellisesti noudata kuten vapettaminen, myöhästely tunneilta ja päähineiden pitämine sisätiloissa.

Jos koululla ei ole omia laitteita kaikille oppilaille, saattaa koulun kulttuuriin kuulua, että omia puhelimia käytetään usein tunneilla opettajan luvalla. Tuollaisesta toimintatavasta olisi hyvä pyrkiä eroon, jotta oppilaat eivät päätyisi noiden hetkien yhteydessä tarkistamaan saapuvia viestejä ja muita ilmoituksia.

Toinen kirjassa esiin nostettu muutos yhteiskunnassa liittyy kieltoihin, joiden vuoksi lapset eivät enää kehity luonnollisella tavalla monipuolisen leikin avulla. Käsittääkseni kieltojen aiheuttama ongelma ei ole yhtä suuri Suomessa verrattuna Yhdysvaltoihin. Silti Suomessakin samanlaista asennoitumista on ollut havaittavissa vaikkakin viivästettynä. Käytännössä huoltajat haluavat vahtia lapsiensa tekemistä fyysisessä maailmassa aiempaa enemmän ja on tullut tavaksi kieltää sellainen toiminta, jossa voisi sattua jotain. Samaan aikaan tarjolle on tullut virtuaalinen maailma, jossa lasten tekemistä ei juurikaan valvota.

Mitä hyötyä valvomattomasta leikistä on lapsille? Ihminen on niin sanotusti antihauras esine, joka vahvistuu rasituksesta ja pienistä kolhuista. Bakteereille altistuminen vahvistaa vastuskykyä. Fobiat heikkenevät, kun kohtaa monipuolisesti erilaisia hieman pelkoa aiheuttavia asioita. Jos lapsi kaatuu toisinaan ja putoaa myös välillä puusta turvalliselta korkeudelta, oppii lapsi kaatumaan ja putoamaan niin, ettei loukkaa itseään.

Mitä koulujen näkökulmasta on tapahtunut ja mitä koulut voisivat tehdä mahdollistaakseen lasten kehittymisen vahvemmaksi leikin avulla? Monesta koulun pihasta löytyy keinuja, joista hyppiminen on kielletty. Lumipalloja ei saa heittää edes seinään lumisodasta puhumattakaan. Yhdysvalloissa on lisäksi kielletty joidenkin pallopelien harrastaminen, jos aikuinen ei ole paikalla valvomassa. Toivottavasti Suomessa ei ole missään koulussa menty rajoittamisessa vielä tuolle tasolle.

Henkilökohtaisesti alakoulun ajalta on erittäin hyviä muistoja välitunneilla käydyistä lumisodista, joille oli omassa koulussani varattu erillinen alue, jonne ei kenenkään ollut pakko mennä. Oppilaat itse määrittelivät säännöt eikä mitään pahaa päässyt tapahtumaan. Mielestäni nykyäänkin lumisodan voisi kouluilla sallia, jos määritettäisiin selkeä alue ja ainoaksi säännöksi, että ketään ei saa heittää alle 10 metristä.

Jos keinuista hyppiminen, vuorenvalloitus ja lumisota koetaan liian vaarallisiksi, pitäisi pyrkiä luomaan muita puitteita, joissa lapset ja nuoret pääsevät kehittämään omaehtoista ja hauskaa tekemistä, jossa myös omia rajoja pääsisi jossain muodossa testaamaan. Varsinkin tilanteessa, jossa puhelimet saadaan kerättyä oppilaita pois, olisi tärkeää löytyä tilalle mielekästä tekemistä, jonka ohessa oppilaiden sosiaaliset suhteet paranisivat ja luottamus yhteistyöhön oppilaiden välillä paranisi.

Tällä hetkellä on kuulemma valmistelussa laki, jolla koulut voisivat paremmin puuttua puhelinten käyttöön kouluissa. Kyseisen lakipaketin pitäisi tulla voimaan elokuussa 2025, joten toivottavasti viimeistä silloin laki sallii puhelinten keräämisen kaikilta koulun oppilailta koko koulupäivän ajaksi. Silloin pitää vain kuntien tai koulujen uskaltaa sisällyttää tuo laki osaksi järjestyssääntöjä ja kehittää toimiva käytäntö puhelinten keräämiseen ja säilyttämiseen.

Haidtin kirjan lukemista voi lämpimästi suosittaa kaikille opettajille, huoltajille ja varsinkin puhelimiin liittyvää lakia suunnitteleville päättäjille. Melko paljon on vastaavan aihepiirin kirjoja ja tutkimuksia tullut luettua tai kuunneltua viime vuosina, mutta Ahdistunut sukupolvi vaikutti kokonaisuuteen toistaiseksi parhaalta ongelmakokonaisuuden niputtavalta kirjalta, joka tarjoaa runsaasti myös käytännön neuvoja ongelmien ratkaisuun.

”Etsitään keinot, joilla saadaan kaikki huoltajat liikkumaan lastensa kanssa päivittäin ja lukemaan joka päivä ääneen lapselle kirjaa.”

Kyseisessä virkkeessä on tiivistettynä useampi asia, joiden toteuttaminen ei pitäisi olla mahdotonta, mutta positiiviset seuraukset voisivat olla merkittävät ja kauaskantoiset. Jos Suomi saisi omaksuttua kyseisen virkkeen sisällön yhdeksi tulevaisuuden visioistaan, taloudelliset säästöt olisivat kokonaisuudessaan pitkällä aikavälillä miljardeja. Mitä kaikkea hyvää siis tuohon kokonaisuuteen sisältyy?

Sekä lasten että aikuisten pitäisi liikkua enemmän. Liikkumisen määrä on vähentynyt jo vuosikymmenten ajan, mikä näkyy monenlaisina ongelmina sekä lasten että aikuisten arjessa. Jos lasten huoltajat saataisiin liikkumaan päivittäin lasten kanssa, paranisi sekä huoltajien oma kunto että lapset oppisivat liikunnallisen elämäntavan.

Tutkimusten mukaan lasten säännöllinen liikkuminen vähentää huomattavasti masennusta ja muita mielenterveysongelmia. Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet huolestuttavan nopeasti, joten kaikki keinot tilanteen korjaamiseksi olisi tärkeää saada käyttöön. Varhaisessa lapsuudessa opittu positiivinen suhtautuminen liikuntaan nostaa suurella todennäköisyydellä vapaaehtoisen liikunnan harrastamisen määrää nuoruudessa ja myöhemmin aikuisena. Liikunnalla on selvä yhteys myös aikuisilla parempaan mielenterveyteen.

Aikuisten fyysinen suorituskyky on heikentynyt jatkuvasti. Ennusteiden mukaan tulevaisuudessa suuri osa 50-vuotiaista on niin heikossa kunnossa fyysisesti, että perusarjesta selviäminen on vaikeaa. Jos huoltajat saataisiin liikkeelle päivittäin lastensa kanssa, olisi varsin helppoa ennustaa, että kunto ei tulisi heikkenemään siihen tahtiin mitä tällä hetkellä on arvioitu.

Liikkumisen lisäksi kokonaisuudessa korostetaan lukemisen merkitystä. Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että ääneen kirjojen lukemisesta on monia merkittäviä hyötyjä lapselle. Luku- ja kirjoitustaidon parempien oppimisedellytysten lisäksi ääneen lukeminen parantaa esimerkiksi sanavarastoa, asioiden hahmotuskykyä, empatiaa, luovuutta ja matemaattisia taitoja. Lisäksi lapsen ja huoltajan välille kehittyy läheisempi suhde.

Lukuinto on Suomessa laskenut huolestuttavaan tahtiin, joten olisi tärkeä löytää keinoja lukuharrastuksen lisäämiseen. Jos lapsi oppii jo nuorena kuuntelemaan kirjojen tarinoita, tulee hänestä todennäköisesti vanhempana aktiivisempi lukija. Lisäksi äänen lukeminen lisää perheiden sisällä keskustelemista, joten ääneen lukemista ei kannattaisi lopettaa heti lapsen opittua itse lukemaan.

Lyhyesti voidaan siis todeta, että sekä liikkumisen että lukemisen lisääntyminen perheiden arjessa olisi suurella todennäköisyydellä merkittävä avain monien hankalien ongelmien ratkomisessa. Mitä sitten yhteiskunta voisi tehdä, jotta liikkumien ja lukeminen lisääntyisi?

Kaikki lähtee liikkeelle varhaisesta lapsuudesta ja perheiden arjesta. Koulussa kyseisiä asioita ei pystytä opettamaan, jos kotona ei osata opettaa positiivista suhtautumista liikkumiseen ja lukemiseen. Suomalainen neuvolajärjestelmä on yksi kanava, jonka kautta toimivia tapoja olisi mahdollista saada opetettua perheille. Esimerkiksi Lukukeskuksen neuvoloiden kanssa yhteistyössä toteuttama Lukulahja lapselle -ohjelma on ollut lupaava kokeilu, josta saatua tietoa voisi hyödyntää, kun etsitään keinoja lukemisen lisäämiseen. Samalla tavalla neuvolajärjestelmässä olisi mahdollista jakaa tietoa millaista liikuntaa on mahdollista harrastaa yhdessä lapsen kanssa.

Suomalainen kirjastojärjestelmä on valmiina oleva palvelu, joka mahdollistaa hyvin edullisen lukemisen kaikille suomalaisille. On tärkeää kehittää kirjastoja edelleen ja varmistaa, että palvelut ovat saatavilla riittävällä tasolla kaikkialla Suomessa esimerkiksi kirjastoauton muodossa. Kirjastojen käyttö on valitettavasti vähentynyt samaan tahtiin lukemisen kanssa.

Jonkinlaista positiivista propagandaa täytyisi alkaa harjoittamaan valtiojohtoisesti, jotta ihmiset saataisiin uskomaan, että kirjastojen käyttö, lukeminen sekä päivittäinen liikkuminen ovat heille erittäin hyödyllinen valinta. Propagandaa voisi levittää esimerkiksi Ylen kautta. Luulisi sosiaalisen median vaikuttajienkin lähtevän jakamaan lukemisen ja liikkumisen ilosanomaa rahaa vastaan, vaikka tiedon mennessä perille ihmiset vähentäisivätkin sosiaalisen median käyttöä.

Olisiko Suomessa riittävästi sopivia liikuntapaikkoja, jos kaikki perheet alkaisivat päivittäin liikkumaan? Voi hyvin olla, että varsinkin taajamissa olisi turhan paljon ruuhkaa. Yhteiskunta saattaisi joutua investoimaan lähiliikuntapaikkoihin merkittävästikin. Olisi tärkeää selvittää millainen liikunta olisi houkuttelevaa ja mitkä olisivat kustannustehokkaimpia liikuntamuotoja. Käytännössä pitäisi selvittää kuinka paljon tulisi minkäkin liikuntapaikan rakentamisessa hintaa yksittäiselle liikuntakerralle, kun huomioidaan sekä alkuinvestointi että ylläpitokulut.

Entä sitten liikunnan tapauksessa urheiluseurojen rooli? Urheiluseuroissa tehdään tällä hetkellä paljon hyvää vapaaehtoistyötä. Ohjatussa urheilussa on kuitenkin vuosimaksut nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, joten yhä suurempi osa harrastuksista karkaa tavallisen kuluttajan ulottumattomiin. Ei ole realistista ajatella, että urheiluseurat tai muut kolmannen sektorin toimijat liikuttaisivat kaikkia Suomen lapsia päivittäin. Asennoitumista olisi mielestäni tärkeää saada siirrettyä siihen suuntaan, että huoltajilla on vastuu saada lapsensa liikkumaan päivittäin.

Urheiluseurat olisivat varmasti tyytyväisiä, kun suuremmalla osalla toimintaan tulevista olisi urheiluharrastusta tukemassa liikunnallinen elämäntapa. Aktiivinen arjen liikkuminen mahdollistaisi paremman kehittymisen ohjatuissa harjoituksissa, jotka olisivat vain pieni osa nuoren kokonaisliikunnan määrästä.

Ei ole järkevää luoda mielikuvaa, että liikunnan ja lukemisen harrastaminen olisi toisiltaan pois. Uskon ennemminkin niiden tukevan toisiaan. Vaikka ehdotetussa muotoilussa on jyrkästi linjattu, että likuntaa ja lukemista pitäisi olla päivittäin, olisi hyödyt mittavia, jos niitä tehtäsiin edes muutamia kertoja viikossa. Molemmat ovat lisäksi luonteeltaan sellaisia asioita, joihin liittyvä elämäntapa on tärkeää oppia lapsuudessa huoltajien aktiivisen roolin kautta. Siksi olisikin erittäin tärkeää etsiä keinot, joilla saataisiin huoltajat muutaman kerran viikossa sekä liikkumaan lastensa kanssa että lukemaan lapsille kirjaa ääneen.

Mikko Viitamaa, 050 4868315

Linkkejä tutkimuksiin tai artikkeleihin tutkimuksista:

https://www.uef.fi/fi/artikkeli/vapaa-ajan-liikunta-on-yhteydessa-parempaan-mielenterveyteen-nuorilla

https://www.sttinfo.fi/tiedote/tyontekijoiden-heikkeneva-fyysinen-kunto-haastaa-tyourat-ja-talouden?publisherId=69818887&releaseId=69968936

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/sana-hallussa#anchor-vanhemmat-lukekaa-pienelle-lapsellenne

https://ukkinstituutti.fi/liike-laakkeena/liikunta-ja-mielen-hyvinvointi/

https://lukukeskus.fi/news/neuvolasta-kirjalahja-kaikille-vauvoille/

Videoiden tekeminen tuli aloitettua aikanaan matematiikalla ja kirjasarjan vaihduttua tuli aloitettua matematiikan videoiden tekeminen alusta siinä järjestyksessä kuin käyttöön tullut Säde-kirjasarja asiat käsittelee. Aina välillä on tullut pidempiä taukoja muiden kiireiden takia, mutta nyt etäopetuksen myötä tuli toteutettua loput videot osaksi kokonaisuutta.

Yläkoulun matematiikka jakautui lopulta kymmeneksi kurssiksi sisältäen yhteensä 116 opetusvideota eli keskimäärin noin 12 videota kurssia kohti. Vaikka yksittäisten videoiden olisi hyvä olla pituudeltaan reilusti alle kymmenen minuutin, on moni video kuitenkin yli tuon rajan ja useat jopa noin 12 minuuttia. Kurssien sivuilla videoiden yhteydessä videot on paloiteltu pienempiin osiin käyttäen linkkejä, joilla pääsee aina suoraan haluttuun kohtaan.

Videoiden linkeiksi paloittelun yhteydessä tuli videot katsottua uudelleen läpi ja samalla huomattua muutamia virheitä tehtävien yhteydessä. Lisäsin huomautuksen virheistä videon tietoihin sekä kommentin asiasta. Virheitä on varmasti monia muitakin, joita en huomannut, joten niistä kannattaa mainita kommenteissa, jotta muut videoiden katsojat eivät niistä hämmenny.

Viimeisen viikon aikana videoiden katsojamäärät ovat nousseet monin kertaisiksi aiempaan verrattuna, kun kaikkialla Suomessa on siirrytty etäopetukseen ja opettajat ovat alkaneet hyödyntämään avoimesti löytyviä videoita opetuksen tukena. On hienoa, että videoille ja sivustolle on löytynyt tilausta, vaikka tilanne muuten onkin hankala.

Aikoinaan videoiden teon aloittaminen tuli tehtyä käänteistä opettamista ajatellen eli tarkoitus oli saada oppilaat katsomaan kotona videoita ja koulussa olisi sitten aikaa tehdä tehtäviä opettajan auttaessa. Ainakaan omat oppilaani eivät ole kovin hyvin löytäneet videoita osaksi omaa oppimistaan, kun apua on voinut aina kysyä tunnilla ja hyvin opetus on noinkin toiminut, että epäselväksi jääneet asiat selittää oppilaille aina erikseen.

Korona pääsi yllättämään lähes kaikki ja muutamassa päivässä piti kehittää uusia tapoja eri aineiden oppimiseen. Suorana tapahtuva opettaminen verkon yli ei välttämättä ole kovin mielekästä, joten opetusvideot ovat olleet varmasti monessa aineessa aktiivisessa käytössä. En ole vielä tarkemmin alkanut omilta oppilailta selvittämään kuinka aktiivisesti ovat katsoneet videoita, mutta olen ainakin yrittänyt ohjeistaa, että videot olisi hyvä katsoa ennen uuden aiheen tehtävien tekemistä.

Koska videoille on nyt tilausta, on niiden tekemisessä tullut jälleen aktivoiduttua ja tavoitteena olisi saada matematiikan kokonaisuus valmiiksi lähiviikkoina ja lisäksi kemian osalta olisi tarkoitus tehdä seiskoille ja kaseille videoita.

Itse opetuksen saa ulkoistettua videoille, mutta miten hoitaa oppilaiden neuvominen etäyhteyden kautta? Itselläni aiemmin tunnit ovat kuluneet oppilaiden henkilökohtaisessa auttamisessa yksittäisten tehtävien kautta opettaen ja nyt on pitänyt kehittää uusia tapoja tuon avun antamiseen. Ensimmäisen viikon aikana oppilaat ovat kysyneet apua tehtäviin lähinnä Teamsin keskustelulla joko suoraan koko luokan avoimella kanavalla tai sitten henkilökohtaisesti. Yleensä avun on pystynyt tarjoamaan suoraan tekstillä tai osia esimerkkiratkaisusta kuvaksi liittäen. Välillä on tullut myös paperille tehtyä ratkaisun osia ja niitä liitettynä kuvina oppilaille.

Jos tehtävä on hankala ja oppilaalle pitää päästä selittämään syvällisemmin miten tehtävä ratkeaa ja miten teoriaa pitäisi soveltaa, ei teksti ja kuvat välttämättä ole enää riittäviä. Noita tilanteita varten on tullut kehitettyä videopuheluihin perustuva systeemi, jossa kamera kuvaa suoraan vihkoa ja pääsen kynällä ratkomaan tehtävää ja samalla oppilaan kanssa juttelemaan miten hän ymmärtää asian. Toistaiseksi en ole keksinyt parempaa keinoa tarjota tuntitilanteen kokemusta vastaavaa avun tarjoamista oppilaille.

Koska etäopetus tulee jatkumaan vielä melko pitkään ja erilaisia ongelmia ja haasteita tulee tasaisesti vastaan, tulee todennäköisesti myös toimintatapoja kehitettyä kevään myötä merkittävästi. On mielenkiintoista nähdä miten pitkä etäopetusjakso vaikuttaa perinteisen koulun käytäntöihin ja kuinka paljon jakson aikana opittuja asioita siirtyy osaksi perinteistä opetusta.

Tsemppiä kaikille opettajille, oppillaille ja huoltajille yllättäen eteen tulleessa tilanteessa, jossa kaikki joutuvat oppimaan uusia tapoja toimia.

Muutaman vuoden ajan opetuksen ohessa on tullut tehtyä videoita tukemaan yläkoulussa lähinnä matematiikan opetusta ja videot ovat olleet avoimesti katsottavissa Youtubessa. Marraskuun 2017 aikana kehittyi ajatukset siihen suuntaan, että pitäisi toteuttaa videoita myös fysiikan ja kemian tunteja tukemaan. Samalla piti valita missä muodossa muun opetuksen sitoisi videoiden ympärille. Matematiikan videot ja niihin liittyvä sisältö on ollut oman koulun Office 365-systeemissä tarjolla oppilaille, mutta kirjautumisen ja muutenkin OneNoten hieman kankealta vaikuttavan käytettävyyden takia tuli pohdittua olisiko toimivampaa kerätä videot avoimelle sivulle, jossa opetus olisi helposti saavutettavissa ilman kirjautumista.

Tänään marraskuun viimeisenä päivänä tuli aloitettua nettisivujen rakentaminen. Vielä ei ole tiedossa millä aikataululla sisällön tuottaminen tulee etenemään, mutta ainakin tavoitteena on rakentaa sisältöä samaan tahtiin kuin opetusvideoita valmistuu.